Mielipiteet

Varhaiskasvatusasiaa

Varhaiskasvatuksesta.Kansanedustaja Sari Multala

 

 

 

 

 

 

Varhaiskasvatuksen merkitys ymmärretään yhä paremmin. Se tasaa perhetaustoista johtuvia eroja, luo pohjaa lapsen oppimiselle ja vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja. Varhaiskasvatus on pedagogisesti laadukasta toimintaa, josta vastaavat alan koulutetut ammattilaiset.

Varhaiskasvatusta on aiemmin pidetty osana kuntien sosiaalihuoltoa. Toimialan ohjaus ja valvonta siirrettiin vasta 2010-luvulla sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Iso osa alan käytänteistä on muovautunut kahden toisistaan hyvinkin poikkeavan hallinnonalan alla.

Uutta varhaiskasvatuslakia on valmisteltu lapsen etu edellä. Tämä myös tunnustetaan lain pykälätasolla. Lapsen etu ohjaa lain soveltamista ja se tulee huomioida kaikessa toiminnassa. Laki päivittää varhaiskasvatuksen säädöspohjaa ja luo ammattilaisille selkänojan oman tärkeän työnsä tueksi. Laki on pitkään kaivattu ja odotettu uudistus niin ammattilaisten kuin muiden alan toimijoiden keskuudessa.

Viime aikoina julkisuudessa on kuitenkin esitetty virheellisiä väittämiä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden henkilöstörakennetta koskien. On väitetty, että pätevyydet menetetään. On väitetty, että varhaiskasvattajat jaetaan eri luokkiin.

Lakiehdotuksen mukaan meillä on jatkossa kolme eri kelpoisuutta varhaiskasvatuksen tehtäviin: varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja lastenhoitaja. Tämän lisäksi on varhaiskasvatuksen erityisopettajia sekä perhepäivähoitajia.
Henkilöstörakennetta pyritään lainsäädännöllä kehittämään siihen suuntaan, että jatkossa yhä useampi varhaiskasvattaja olisi korkeakoulutuksen saanut henkilö. Koulutusasteen nostamisella vahvistetaan varhaiskasvatuksen laatua ja varmistetaan henkilöstön tarvittava osaaminen.

On kuitenkin muistettava, että henkilöstörakenteen osalta siirtymäaika on aina vuoteen 2030 asti.
Pitkä siirtymisaika varmistaa sen, että pystymme vastaamaan koulutustarpeeseen ja kunnissa pystytään rekrytoimaan riittävä määrä kelpoisuusehdot täyttäviä varhaiskasvatuksen ammattilaisia.

Jatkossakin nykylainsäädännön mukaisen lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava henkilö säilyttää kelpoisuuden toimia varhaiskasvatuksen opettajana on taustalla kasvatustieteen kandidaatin tai sosionomin tutkinto.
Kelpoisuuden säilyttävät myös lain voimaantulon jälkeen opintonsa aloittavat sosionomit, mikäli he valmistuvat vuoden 2023 aikana.
Kenenkään jo sosionomiksi valmistuneen lastentarhanopettajan kelpoisuus ei tule lainsäädännön muutosten myötä poistumaan.

Varhaiskasvatuksessa korkeakoulutetun henkilöstön lisääminen vahvistas pedagogista osaamista ja näin varhaiskasvatuksen laatua. Pedagogiikan ammattilaiset osaavat suunnitella lapsille ikätasoon sopivaa toimintaa.
Hoivan ammattilaiset säilyvät tärkeänä osana päiväkodin henkilöstöä. Erityisesti pienten lasten kohdalla hoivan merkitys korostuu ja laki mahdollistaa joustot henkilön suunnittelussa niin, että tämä on mahdollista toteuttaa. Erilaisen koulutuksen saaneilla varhaiskasvattajilla on erilaista osaamista.
Se on rikkaus, josta pidetään jatkossakin kiinni. Tulevina vuosina meidän on entisestään vahvistettava varhaiskasvatuksen laatua.

Sari Multala

>>>>>><<

Opiskelija-asunnoista asiaa:

 

Kokoomuksen eduskuntaryhmä julkaisi perjantaina 17.3. asuntopoliittisen raportin. Raportissa esitellään 66 konkreettista toimenpidettä ja ehdotusta sujuvamman rakentamisen sekä edullisemman ja paremman asumisen edistämiseksi. Raportissa on useita avauksia, joilla helpotetaan opiskelija-asuntojen tarjontaa rakentamisen säätelyä keventämällä.

Metropolialueella on huutava pula sekä opiskelija-asunnoista että yleisesti pienistä asunnoista. Nykyisin virallisia opiskelija-asuntoja riittää vain noin kolmasosalle kaikista opiskelijoista. Rakentamisen normit ja sääntely ovat sopineet todella huonosti yhteen opiskelijoiden tarpeiden ja vaatimusten kanssa. Nyt esitämmekin purettavaksi joukon normeja, jotka ovat jarruttaneet pienien ja edullisten opiskelija-asuntojen tuotantoa hyville sijainneille.

Raportissa ehdotetaan, että nykyisestä 20 neliön asuntojen minimikokomääräyksestä luovutaan. Markkinoita tulisi lisäksi avata esimerkiksi moderneille moduulikotiratkaisuille asunnottomuuden ja opiskelija-asuntopulan helpottamiseksi.

Esimerkkinä toimii hyvin Vantaan Martinlaakso, jonne rakennetaan parhaillaan aseman viereen Saton pilottikohdetta.
Loppuvuodesta 2017 valmistuvaan rakennukseen tulee 16 neliön ja neljä metriä korkeita yksiöitä. Pilottikohteiden kuukausivuokra tulee olemaan 500 euroa eli merkittävästi alle alueen yksiöiden markkinahinnan.
Kohde vaati toteutuakseen poikkeusluvan ja kaavamuutoksen. Meidän on kevennettävä sääntelyä, jotta vastaavia kohteita saadaan lisää rakenteille.

Moni opiskelija arvostaa asunnon koon sijaan enemmän sijaintia ja edullisuutta. Tähän toiveeseen on vastattava. Meidän poliitikkojen tai virkamiesten tehtävänä ei ole määritellä opiskelijoiden asumistarpeita. Annetaan opiskelijoille ja opiskelija-asuntojen tuottajille enemmän vapauksia toteuttaa asuntoja opiskelijoiden lähtökohdista.

On aika kääriä hihat ja aloittaa rakentamisen norminpurkutalkoot!

 

Sari Multala

 

 


 MISTÄ KUNNILLE TOIMEENTULOTUKEA

Pääkaupunkiseutu ja siihen olennaisesti

 

liittyvät kehyskunnat ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana kasvaneet

kunnasta riippuen 1-3 %:n vuosivauhdilla. Kasvuprosentin nouseminen yli 1-1,5 %:n

aiheuttaa kunnan palveluverkostolle erittäin suuria paineita sekä investointien että

palvelutuotannon taustoin.

 

Viimeaikaiset tiedot kuntataloudesta eivät lupaa asukkaille hyvää. Erityisen synkkänä kuntatalouden tila näkyy pääkaupunkiseudun kunnissa.
Kuntien taloutta ei ole saanut sekaisin maailmantalouden arvaamattomuus vaan sen on sekoittanut liian nopeasti ja liian rajusti muuttunut kunta-valtio-suhde.

Kuinka näin on voinut käydä vauraan Uudenmaan kunnille? Eräitä kaikille yhteisiä nimittäjiä ovat muun muassa väestönkasvu, mikä lisää peruspalvelujen tarvetta,
verontulotasauksen muutokset ja niihin kytkeytyvät valtionosuudet, yhteisöveron jako-osuuden muutokset sekä eräät muut verotuksessa tehdyt tulonsiirrot.
Pahimmillaan yksittäinen kunta on samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen muutosten ”myrskynsilmässä”.

 

KASVUN HINTA

 

Pääkaupunkiseutu ja siihen olennaisesti liittyvät kehyskunnat ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana kasvaneet kunnasta riippuen 1-3 %:n vuosivauhdilla.
Kasvuprosentin nouseminen yli 1-1,5 %:n aiheuttaa kunnan palveluverkostolle erittäin suuria paineita sekä investointien että palvelutuotannon taustoin.
Tässä kehityksessä moni kunta menee ”hapoille”. Vaikka kunnan vuosikate säilyisikin positiivisena, kasvuvauhti näkyy erityisesti investointitaloudessa.
Uusien koulujen, päiväkotien, asumiseen sekä elinkeinoelämään liittyvän infrastruktuurin investoinnit joudutaan pääasiallisesti toteuttamaan kuntien omana tuotantona ja lähes yksinomaan velkarahoituksella.
Investointien toteuttaminen ei yksin riitä.
Käyttötalous vaatii omat menonlisäykset.
On laskettu, että keskikokoisen uuden päiväkodin käyttömenot ovat suuruusluokaltaan miljoona euroa ja peruskoulun noin 2-3 miljoonaan euroa.
Asuinpaikasta riippuen yhden uuden kuntalaisen sijoittuminen kuntaan lisää erilaisten investointien muodossa kunnan kustannuksia noin 5000 – 17 000 euroa.
Siten kasvulla on hintansa.
Uusi asukas on kuitenkin aina investointi tulevaisuuteen, sillä maassamme on jo suuri määrä esimerkkejä päinvastaisen kehityksen seurauksista.
Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten investointeja voidaan jakaa pidemmälle aikavälille niin,
ettei kunnan taloutta samaan aikaisesti syö investointien omarahoitusosuus
sekä kasvavat käyttökustannukset.
Mielestäni tämä edellyttää myös kasvukuntien kohdalla uudenlaista ajattelua valtionosuustarkastelussa.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu